Joululahja kivijalka kauppiaalle

Helsingin Sanomien sunnuntain lehdessä oli artikkeli kivijalkakauppiaiden hieman paremmista tulevaisuuden näkymistä. Viime vuosi oli kauppiaille raskas, mutta nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä.

Artikkelissa Kaijatar-vaateliikeen yrittäjä kertoo, että katetta pitäisi saada ainakin 700 euroa, joka on sama kuin tilavuokra, monikohan tekisi pelkällä työnilolla töitä? Suomi on täynnä pieniä yrittäjiä joilla on sisäinen palo tehdä rakastamaansa työtä. Taantuma puri pahiten juuri näihin oman tiensä kulkijoihin, suurin osa näistä kuitenkin jaksoi jatkaa yrittämistä ja muistan haikeudella niitä joiden tie nousi pystyyn.

Artikkelin toimittajakommentissa ehdotetaan kortteli/kivijalkakauppiaalle lahjaa, eli osta joululahjasi erikoisliikkeestä, se on ainoa tapa pitää paikalliset palvelut kaupungissasi.

Toivotan kaikille lukijoilleni erittäin hyvää ja rauhallista Joulua. Yrityksen puolesta olemme tukeneet Kuntoutus- ja kehittämiskeskus Huvituksen toimintaa, ja omasta puolestani ostan lahjat paikallisilta yrityksiltä.

Taloushallinnon uudistus?

Erilaiset taloushallinnon muutokset esim. SEPA, sähköinen laskutus tai raportoinnin parantaminen tms. pakottavat yrityksen vaihtamaan taloushallinta ohjelmansa uudempaan. Hyviä ohjelmia on suuria määriä, ja valinta on, ikävä kyllä, usein arviokauppaa. Google haulla ” taloushallinnon ohjelmat” tulee 8350 hakutulosta ja ”ilmaisiakin” ohjelmia on tarjolla.

Hinnoittelu ohjelmistoissa on nykyisin toimintokohtainen, tämä helpottaa pieniä yrityksiä saamaan juuri sellaisen paketin kuin halutaan ja yrityksen laajentuessa on helppo lisätä toimintoja. Vakiintuneelle taloushallinto-ohjelman käyttäjälle hinta saattaa kuitenkin nousta melkoiseksi, kun halutaan perustoimintojen lisäksi uusia toimintoja. Kannattaa pitää myös yhteyttä omaan tilitoimistoon, heillä voi olla tietotaitoa eri ohjelmista tai he pystyvät tarjoamaan yritykselle koko taloushallinnan ulkoistettuna.

Muista, että taloushallinto (tai ERP) ohjelmiston valinta yritykseen on tärkeä asia, sillä ohjelmistoa ei vaihdeta seuraavaan kymmeneen vuoteen. Taloushallinta ohjelmiston valinnassa kannattaa kokeilla eri ohjelmia, ja miettiä mitä haluaa, valinta ei ole nopea prosessi.

Kuntien palvelut ja muut hankinnat keskittyvät vauhdilla

Omaa alaani koskee mm. lakiehdotus ” Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi Julkisen hallinnon IT-palvelukeskuksesta”. Lain ingressissä on teksti ”Palvelukeskuksen tehtävänä olisi tarjota julkiselle hallinnolle yhteisiä tieto- ja viestintäteknisiä palveluja ja järjestelmiä sekä näitä palveluja ja järjestelmiä koskevia kehittämistoimenpiteitä ja tuki- neuvonta- ja asiantuntija palveluja.” ”Tämän johdosta palvelukeskuksen asiakkaat voisivat hankkia palvelukeskuksen tuottamat palvelut ilman kilpailuttamista”
Koko lakitekstin voit lukea kunnat.net sivuilta.

Lain on tarkoitus tulla voimaan ensivuonna.Tällainen palvelukeskus ajattelu keskittää kaikki kuntien ohjelmistoalan kehityksen pääkaupunkiseudulle.

Tietotekniikan laitteiden hankinnoissa tämä on tapahtunut ilman sen suurempaa lakia, kun Suomen Kuntaliiton kokonaan omistama KL- Kuntahankinnat Oy aloitti viime vuoden lopulla. Tämä on siirtänyt kuntien tietotekniikan laitehankinnat maakunnista pääkaupunkiseudulle, suoraan sataman konttiterminaaleihin.

KL- Kuntahankinnat Oy tosin kilpailuttaa paljon muutakin kuin pelkkää tietotekniikkaa, joten tämä monien maakunnan yrityksien kuntahankintojen loppu. Hankinnat suurenevat niin, että maakunnan laajuiset yritykset eivät voi ottaa kilpailuun osaa. Suomen Yrittäjät ovat ottaneet asiaan kantaa, mutta teksti tuntuu kuolleelta kirjaimelta.

Paikallisia palveluita siirretään suurempiin yksiköihin mm. vanhustenhuolloissa. Vaarana keskittymisissä on kuntien yhteisöverotulojen pieneneminen ja palveluiden heikkeneminen.

Paikallinen yritys on aina kiinni kunnassa ja sitä ympäröivässä yhteiskunnassa pystyen näin paremmin palvelemaan kuntaa ja sen asukkaita.

Talous muuttaa itään

Talouselämää maailmassa johdetaan tällä hetkellä idästä. Amerikan aika on ohi, julistaa Talouselämä lehden artikkeli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun rahoituksen professori Vesa Puttosen äänellä.

Eurooppa on vaikeuksissa: Irlantia kehotettiin hakemaan ja vastaanottamaan hätärahoitusta, jotta tilanne kärjistyisi katastrofiksi, kertoo kauppalehti.

EU- maiden tukirahkeet ja poliittinen tahto riittävät Kreikan lisäksi korkeintaan Irlannin ja Portugalin tukemiseen. Jos niiden perään kaatuu vielä Espanja, peli on saman tien pelattu, kertoo taloussanomat.Saksan pääministeri Angela Merkel sanoo Talouselmä lehden arikkelissa ”Nyt riittää verojen kuppaus”.

Mitä artikkeleita sitten oli viimeviikolla Kiinasta? Kiinan ulkomaiset valuuttavarannot ennätykselliset kertoo Helsingin Sanomat ja Tietoviikon artikkeli kertoo, että Kiinassa on maailman tehokkain tietokone.

Myynnissä olen aina huomannut, että kannattaa myydä sille jolla on rahaa, tyhjätaskuille myynti on melko turhaa. Tästä voi jokainen vientiyritys vetää omat johtopäätöksensä, ja tarkastaa mihin suuntaan on lentolippunsa varannut.

”Kiinalainen tilaa suomalaiselta jotakin... Jotain hyvin mätää tässä nyt on.”

Monien lehtien www-sivuilla oleville jutuille voi laitaa kommentteja, tämän kirjoituksen otsikko on otettu kauppalehden kommentista, jossa kehuttiin raumalaisyritykselle tullutta tilausta Kiinasta.

Kommentti tuntuu omituiselta, vaikka tiedän, että kiinalaiset kopioivat ”kaiken” mitä sinne viedään. Kuitenkin joskus me suomaiset teemme sellaista minkä kopioiminen on niin työlästä, että on parempi ostaa alkuperäinen.

Suomen ongelma onkin Kiinan pelko, jotenkin emme pääse siitä eroon. Meidän on vain koulutettava pientä kansaamme ja tehdä asiat paremmin kuin kiinalaiset, ei pitäisi olla meille mahdoton tehtävä. Kannattaa muistaa, että Kiina on maailman rikkain maa, jolla on vain ”pieni” ongelma eli demokratian puute.

On äärettömän tärkeää, että pystymme (demokratiasta huolimatta/sen vuoksi) tekemään nopeita päätöksiä joilla pysymme edelleen myymään Kiinaan omaa loistavaa osaamistamme

Kuntien elinkeinoilmasto

SataCom toimii kolmessa kunnassa (Porissa, Raumalla ja Turussa) ja myy tavaraa ja palveluita myös kunnille. Katsoin mielenkiinnolla 7.10 julkaistua EK:n selvitystä Suomen 50 kunnan yritysilmastosta. Pori on sijalla 18, Rauma sijalla 30 ja Turku sijalla 40.

Tutkimuksessa on yritysilmapiirin lisäksi käytetty kuntamuuttujia, jotka ovat Turussa esim. työttömyyden vuoksi huonot. Pelkkä yritysilmapiiri tutkimus olisi yritysten kannalta ollut mielestäni selkeämpi.

Se, että suuret yritykset ovat tyytyväisempiä kuin pk-yritykset tuskin tuli kenellekään yllätyksenä, kun yritys työllistää paljon niin kunta on kiinnostuneempi yrityksestä. Hieman hälyttävänä pidän sitä, että voimakkaasti kasvuhakuiset yritykset suhtautuvat kunnan yrittäjyysilmastoon negatiivisemmin kuin markkina-asemansa säilyttäjät. Kuntien on oltava rohkeampia tunnistamaan tulevat kasvuyritykset.

Yllätyksenä ei voida myöskään pitää sitä, että Pk-yritykset eivät saa ääntään kuuluviin. Tämä asia on kunnille hankala, sen vuoksi kunnalla pitää olla käytössään toimiva, kaikkia päätöksiä koskeva yritysvaikutusten arviointilomake.

Lisää aiheesta:
Selvityksen tulokset löytyvät kokonaisuudessaan EK:n verkkosivuilta www.ek.fi/kunnat.
Kauppalehden pääkirjoitus 8.10. (painettu lehti)

Yhteisöasiakkaiden kilpailutuksesta

Kannattaako valtiolle, kunnille, sairaaloille ym. yhteisöasiakkaille myydä? Kysymys jota moni ICT-alalla toimiva yritys miettii sisäisesti, Tietoviikon artikkelin mukaan nyt myös ulkoisesti.

Julkishankinnat tehdään liian usein siten että virkamiehet työskentelevät kuukausia neljän seinän sisällä ja miettivät millaisen tarjouspyynnön tekevät. Keskustelin tänä vuonna erään toisen yrittäjän kanssa hänen julkishallintoon tekemästään tarjouksesta, ja hän siteerasi Juice Leskisen laulun sanoja:

"Koskaan ei Midas luovu virkatontistaan
aina hän meitä vahtii taikavoimin
koskaan ei luovu suppeesta horisontistaan
maata hän muokkaa ilkein ihmetoimin"

No, eihän hänen tarjouksensa ollut aivan tarjouspyynnön mukainen, mutta hengeltään se oli oikea. Virkamiehet pelkäävät ottaa yhteyttä alan toimijoihin vaikka laki antaa mahdollisuuden oman tietämyksen lisäämiseen tai tekemään hankinnan neuvottelumenettelyllä. Porin kaupunki on tässä asiassa tietyllä tapaa edelläkävijä, sillä hankintatoimiston väki pyytää käymään ja kertomaan omista tuotteistaan. Meneekö tieto sille hallintokunnalle, joka hankintaa valmistelee, tai kuuntelevatko ne, sitä en tiedä, mutta ainakin yritys on hyvä.

Tänään (21.10.2010) tuli myös tieto, ettei tehtyjä sopimuksia edes valvota kunnolla. Kokeiluja sopimushallinnan järjestelmistä on tehty, kertoo uutinen. Olisikos tämä jollekin ohjelmistoyrittäjälle hyvä tuote – saatte idean vapaasti käyttöönne!

Ulosotossa noin 4 miljardia

Valtakunnanvoudinvirasto ilmoittaa, että tämän vuoden elokuun lopussa ulosottoon oli joutunut 269 000 velallista. Ulosottovelkaa oli velallista kohti noin 16 000 euroa. Yhteensä velallisilla oli ulosotossa yli 3,9 miljardia euroa. Summaan ei ole laskettu juoksevia korkoja. Yrityksiä (=oikeushenkilöitä) näistä on hieman alle 8 prosenttia.

Kenellehän ne ovat velkaa? Kun katsoo tilastokeskuksen nettisivuilta niin 75 % on velkaa valtiolle (tai kunnille) ja se 25 % on erilaisille yrityksille. Suuri osa tietenkin on pankkien ja vakuutusyhtiöiden ulosottoa, mutta myös tavalliset yrittäjät joutuvat nykyisin hakemaan saataviaan ulosoton kautta. Yritykselle ulosottoon laittaminen on yleensä hyödytöntä, keskimäärin pääomasta saadaan takaisin noin 5%.

Olkaa yrittäjät tarkkoja kenelle myytte laskulla tuotteitanne, sillä maksamattoman laskun kateprosentti on yksikertaisen Excel- laskurin mukaan #JAKO/0!, eli miinus ääretön prosenttia!

Tuleeko Satakuntaan taantuma viipeellä?

Satakunta sai viimevuonna paistatella paremmissa talousluvuissa kuin koko muu Suomi. Nyt kuitenkin huonoja uutisia on tulossa Satakuntaan, kun konkurssien määrä koko maassa väheni tämän vuoden tammi-heinäkuussa 15 prosenttia viime vuode tasosta, kun taas Satakunnassa pantiin vireille aiempaa useampi konkurssi.

Valtakunnallisen maksuviivetutkimuksen mukaan Satakunnassa oli huhti–kesäkuussa perinnän kohteena 8,4 prosenttia kaikista maakunnan yrityksistä. Koko valtakunnassa perinnän kohteena oli 8,07 prosenttia yrityksistä.

Telkkateollisuuden, joiden alihankinta on Satakunnassa suurta, onkin kehitettävä uusia tuotekonsepteja. Uuden ydinvoimala rakentaminen kannattaa tällä kertaa ottaa paremmin omiin ”hyppysiin”. Uusien tuotteiden ja työtapojen käyttöönottoa kannattaa yrityksissä aikaistaa ja luoda sillä tavalla kilpailuetua.

Taantuman tulo alueellemme on arvailua, mutta lähes varmaa kuitenkin on, että Suomen valtiolta ei enää elvytysrahaa tule. Muistakaa siis käyttää paikallisia yrityksiä, sillä saamme oman alueemme takaisin nousu-uralle.

Kaikkia ei voi miellyttää – eikä edes kannata yrittää

Otsikko valottaa hieman mihin nykyajan puolueet ja edunvalvonta on mennyt. Kaikkia yritetään miellyttää. Jos poliitikolta kysyy, mitä olet tehnyt lapsiperheen-, työväestön-, toimihenkilön-, yrittäjän- tai eläkeläisen hyväksi? Aivan sama minkä henkilöryhmän kysymykseen laitat, kaikkia se poliitikko on auttanut. Edunvalvonta unohtuu, kun kaikkia pitää miellyttää!

Luin tänään kauppalehden ”viivan alla” blogia (linkki blogiin tästä), jossa paneuduttiin yrittäjille erittäin tärkeään asiaan, eli Suomen Yrittäjien edunvalvontaan. Olen itse Porin Yrittäjien hallituksen jäsen, joten tuo teksti tuntui tutulta ja kaikesta negatiivisuudesta huolimatta äärettömän rakentavalta. Joskus tuntuu että Suomen Yrittäjissäkin katsotaan koko ajan sitä, että jäsenmäärä nousee, kun mielestäni tärkein asia, eli yrittäjien edunvalvonta unohtuu.

Kaikkia ei voi miellyttää – eikä edes kannata yrittää, on hankala lause luottamushenkilöille, koska jäsenyrittäjät saattavat olla hänen asiakkaitaan tai kilpailijoita. Joten myös jäsenyrittäjiltä tarvitaan avarakatseisuutta ymmärtämään kokonaisuutta, muuten saamme helposti luottamushenkilöiksi aktiivisen yritystoiminnan päättäneitä henkilöitä. Toivottavasti kukaan luottamushenkilöksi aikova yrittäjä ei pelästy tästä, sillä itse olen ainakin Porin Yrittäjissä oppinut tuntemaan mukavia ihmisiä jotka kaikki tietävät eron työn ja harrastuksen (luottamustoimi) välillä, vaikka kipinöitä välillä lentääkin.

Tulkaa kaikki mukaan rohkeasti omilla mielipiteillään mukaan erilaisiin yhdistyksiin, sillä vaikka mielipiteiden vastakkain asettelu aiheuttaa kipinää, se rakentaa samalla jotain uutta.

Siispä toivonkin, että tämä teksti ei miellytä kaikkia.

Miksi me valitamme?

Newsweek lehti valitsi Suomen maailman parhaimmaksi maaksi, se titteli ei varmaan tullut maakuntalehtien tekstiviestipalstoja lukemalla, niissähän aihe on aina valittaminen.

Tuntuu, että tämän päivän ihmisen suurin huolenaihe on television uusinnat, naapurin tupakanpoltto pihalla tai kadulla pörräävät mopopojat. Sitten tietenkin ne on valittajat jotka valittavat siitä että jollain menee paremmin.

Nämä viimemainitut ovat rasittavimpia, sillä he valittavat vaikkapa ilmaiseksi lastenvaunujen kanssa bussissa matkustavaista vanhemmista (ainakin Turussa), naapurin ahkeruudesta ja tietenkin säästä (kesällä liian kuuma/talvella liian kylmä).

Jotta tämä teksti ei tuntuisi valittamiselta, niin on muistettava, että valittaminen voi olla myös rakentavaa. Mikäli tarpeeksi moni valittaa vaikkapa tekeillä olevasta tiestä, on vastarinta kaavoituksessa otettava huomioon.

Mistähän ne valittavat Burkina Fasossa joka oli Nesweekin tutkimuksen huonoin maa? Varmaan maan pohjoisosan tuaregit pörräävät kameleillaan liian kovaäänisesti :-D

Downshifting eli elämän kohtuullistaminen

Kun yhteiskunnan asettamat paineet ja vaatimukset tuntuvat koko ajan kovenevan, moni miettii löytyisikö työnteon ja kulutuksen vähentämisestä ovi parempaan elämään. Ajatuksena on mielekkäämmän elämänrytmin saavuttaminen esimerkiksi työntekoa ja kuluttamista vähentämällä.

Itse olen seitsemän lapsisen perheen toiseksi nuorin ja kaikki vanhemmat sisarukseni ovat joko osa-aikaeläkkeellä tai käyttävät vuorotteluvapaata. Sisaruksilleni downshifting tarkoittaa keskittymistä arkisiin perusasioihin - hyvin nukkumista, rauhassa syömistä ja läheisten seurasta nauttimista. Työuransa puolesta he ovat ansainneet. Olemme kaikki hieman työnarkomaaneja, ja joskus se vapaa on pidettävä.

Nuorten vapaaehtoinen downsiftaus ei saa minulta kovinkaan suurta ymmärrystä, sillä he tarvitsevat yhteiskunnan palveluita vaikkapa päivähoitoa ja kouluja, eli he ovat yhteiskunnan nettosaajia.

Nuorten downshiftaus onkin usein pakollinen, eli nuorten työtilanne pakottaa downsiftaukseen. Väitänkin, että mediahuomiosta huolimatta, nuorten vapaaehtoinen downsiftaus on erittäin harvinaista.

Olet sitten nuori, työssäkäyvä tai eläkeläinen, niin kannattaa miettiä aina mikä on elämässä tärkeää. Ei elämäänsä kannata tuhlata työuupumukseen, tyytymättömyyteen ja yleiseen levottomuuteen. Tee työpaikastasi miellyttävä sosiaalinen ympäristö johon on mukava tulla.

Mikäli et voi tehdä työpaikkaasi miellyttäväksi niin ryhdy yrittäjäksi, siinä ei voi downsiftata, on vain tehtävä töitä :)

Liikennemotti?

Onko Satakunnasta, yhdestä suomen vanhimmista asutetusta alueesta tulossa kinttupolkujen, ruosteisten junakiskojen ja autioiden lentokenttien alue?

Satakunnassa on mm. kolme kaupunkia (Ulvila, Rauma ja Pori) jotka ovat Suomen kymmenen vanhimman kaupungin listalla. Satakunnan maakunta on ollut olemassa jo 1300 luvulta ja kooltaan maakunta käsitti suuren osan nykyistä Pirkanmaata.

Tämä edellisen kappaleen maakunnan historian lyhyt oppimäärä antaa meille Satakuntalisille hieman perspektiiviä, kun menemme katsomaan ”helsinkinherroja”. Nyt on pakko lisätä tähän Satakunnan laulun neljäs säkeistö:

Vaan kun vaipui sortoon kansa Satakunnan maan,
niinkuin karhu korjustansa vihan vimmassaan
kansa sorron ikeen alta nousi, vaati vainoojalta vanhaa vapauttaan.

Toivon siis, että Satakunnan päättäjän menevät tapaamaan ministereitä ja muita valtion päättäjiä rehellisesti ja pää pystyssä. Satakunnasta ei lähde karvalakkilähetystöä, vaan isiä ja äitejä jotka tulevat neuvomaan lapsiaan.

Siis haluamme Satakuntaan toimivat yhteydet kaikkialle maailmaan.

Suomi Areena

Kesäinen keskustelufoorumi Suomi Areena alkaa taas Porissa 19.7. Ohjelmaa on runsaasti ja ajattelin ruveta täyttämään kalenteriani tapahtumilla. Runsaus, jazzit ja muu viikon ohjelma verotti kuitenkin aikatauluani niin, että ajattelin mennä vain muutamaan tilaisuuteen. Kalenteriini merkitsin seuraavat tapahtumat:

Tiistaina klo 15 on aiheena ”Miten yrittäjien verotusta tulisi keventää?” itselläni on tästä mielipide, minkä jätän avoimeksi, ja kuuntelen mitä mieltä muut ovat. Samana päivänä on klo 17 alkaen Eetunaukiolla aiheena ”Astu opiskelijan saappaisiin!” , tämä ei sinänsä minua koske, mutta tyttäreni on ko. tilaisuudessa, joten se on varmaan nähtävä.

Keskiviikko aamulla 10.30 löytyy aihe ”Paikallisia vai liittokohtaisia sopimuksia?” tuntuu sopivan minulle kuin nyrkki silmään. Iltapäivällä onkin sitten muuta, joten tämä jäänee ainoaksi tämän päivän Suomi Areena tapahtumaksi,

Torstaina klo 10 alkaen ”Viekö Aalto-yliopisto yliopistojen kehittämisrahat?” tuntuu kiinnostavalta, sillä Pori tarvitsee omalla alueellaan yliopistokeskuksen. Torstaina menen myös johonkin muuhunkin tilaisuuteen, mutta sitä en ole vielä päättänyt.

Perjantai alkaa brunssilla ja siitä ajattelin suunnistaa kirjastoon jossa 11 alkaa ” Kriisistä kriisiin kevein askelin”, tässä menen lähinnä kuuntelemaan Timo Harakkaa, jonka omat blogit ovat mielestäni hyviä. Siitä sellaisella nopealla liikkeellä kohti kaupungintaloa jossa aiheena on” Onko kuntapalveluja 2017?”. Kuntapalvelut kiinnostavat sekä henkilökohtaisesta ja yrittäjien näkökulmasta. Jos vielä ehtisi katsomaan Mikael Jungerin ja kuuntelemaan pari Hectorin laulua ennen perjantain jazz-konserttia.

Minut saattaa nähdä myös muissa Suomi Areenan tilaisuuksissa, mutta nämä nyt ovat kalenterissani.

Arvolisävero 22% --> 23% --> 25%

Verotuksen uudistamistyöryhmän väliraportti julkaistiin 21.6. Monia asioita raportista on arvosteltu, mutta mielestäni liian vähälle huomiolle on jäänyt arvonlisäveron korotuksen tuoma kuluttajahintojen nousu. Päivittäistavarakaupassa hinnat nousevat, tämä on helppo laskea. Yhtenäisessä Euroopassa tavarat liikkuvat tullitta, tämä tarkoittaa sitä että esim. Saksassa, jossa al-vero on 19 % on tavara halvempaa.

Verkosta voi tilata nykyisin kotiovelle toimitettuna mitä vain. Jokainen muusikon alku ja hieman vanhempikin muusikko tuntee Thomannin, jonka verkkokauppa Saksassa myy musiikkilaitteet huomattavasti edullisemmin, kuin paikalliset musiikkikaupat, ja vieläpä suomenkielellä. Viihdetektoniikan nettikaupan jättiläinen Pixmania tekee saman telkkareille ja puhelimille.

Kummastakaan kaupasta ei Suomen valtio saa verotuloja. Sinänsä kulutuksen verottaminen on hyvä tapa, mutta tämä tarkoittaa tiettyjen tavaroiden kaupan siirtämistä suoraan internetiin halvemman al-veron maihin.

Toivonkin, että myös muut EU-maat tekevät samansuuntaisia veroratkaisuja, muuten joiden tavaroiden myynti kaupoista loppuu.

Inflaatio

Tilastokeskuksen laskema kuluttajahintojen vuosimuutos eli inflaatio nousi huhtikuussa 0,9 prosenttiin. Maaliskuussa se oli 0,6 prosenttia. Inflaatiota kiihdytti ennen kaikkea korkojen laskun hidastuminen.

Hassua, että laskun hidastuminen lisää inflaatioita, miten mahtaa käydä, kun korot alkavatkin nousta. Sähkön, bensiinin ja muun energian hinta on jatkuvassa nousussa. Tuontituotteet nousevat, kun euron kurssi painuu jatkuvasti alaspäin. Kuluttajahintoja nostaa vielä arvolisäveron korottaminen. Olemme siis menossa kohti suurempaa inflaatiota.

Etla arvioi maaliskuussa, että kuluttaja hintojen nousu on tänä vuonna 1.0 prosenttia. Se tuntuu minun mielestäni melko varovaiselta arviolta. Voisin väittää, että hintojen nousu vaikeuttanee syksyn ja kevään palkkaneuvotteluja ja aiheuttaa lisää hinnankorotuksia. Itse olen ensimmäisen asuntoni ostanut 1989, jolloin inflaatio oli noin 7 % luokkaa, siitä saakka se onkin pudonnut lähes tasaisesti näihin päiviin asti.

Villinä veikkauksena, pitäisin itse, että inflaatio on tänä vuonna lähempänä kolmea prosenttia, kuin tuota yhtä prosenttia.

Epävarmuutta Euroopassa

Epävarmuus taloudessa on taas lisääntymässä, Kreikan ongelmien ja muiden Euroopan-maiden velkojen tultua median reposteltaviksi. Taloustaantuman estämiseen laitetut valtavat rahat paisuttivatkin Euroopan julkista taloutta, työllistävien yritysten saadessa vain murusia.

Hakusanalla EU-projektit tulee googlen sivuilta 345 000 tulosta, pelkästään suomenkielisiltä sivuilta. EU aikana Suomessa onkin totuttu erilaisten projektin talouteen, projekteilla kehitetään yhteiskuntaa, ja projektin loputtua projektin tuotos jää yhteiskunnan maksettavaksi.

Yhteiskunnan kehittäminen on tärkeää, mutta myös turhien palveluiden ylläpitäminen on kallista. Suomalaisten pitää sanoa ei turhille palveluille. Nousukauden aikana rahareikiä julkiseen talouteen keksittiin ”urakalla” mm. subjektiivinen päivähoito, työttömyyseläkeputket sekä väärin tehdyt veronalennukset ovat varmaan olleet eniten esillä.

Mikäli rakenteisiin ei pian puututa, on edessä valtionvelan kasvu ja veronkorotukset. Julkista taloutta pitää siis kehittää, mutta myös sen kehittäminen vaatii rahaa. Tästä voikin päätellä, että nopeaa paranemista yleisiin taloustietoihin tuskin on tulossa.

Mihin sitten epävarmuuden aikana kannattaa sijoittaa? Mielestäni itseen ja kultaan. Kulta nousi perjantaina ennätyslukemiin lähelle (14. 5. 2010) 1 250 dollariin unssilta. Itse olen kultasijoitukseni tehnyt aina koruihin. Ainakin vaimolle ostetut kultakorut ovat antaneet minulle tyydyttävän tuoton.

Pelastetaan €uro

Olin lomamatkalla Kreetalla huhtikuun viimeisen viikon. Tulivuorituhkan takia pääsimme matkaan 20 tuntia myöhemmin kuin piti, eivätkä nuo ilmatkaan tähän aikaan vuodesta ole parhaat, mutta pääsipähän töistä viikoksi eroon.

Kreikka on nyt kaikkien puheenaihe, sillä heidän taloutensa on aivan kuralla. Euromaat lainaavat kreikalle 80 miljardia ja IMF lainaa 30 miljardia, yhteensä apu on siis 110 miljardia euroa. Suomen osuus lainasummasta on 1,6 miljardia. Monet ovat laskeneet mitä kaikkea tuolla sumalla saataisiin, tähän en itse ajatellut ryhtyä, vaikka saahan sillä kaikennäköistä.

Suomen ottaessa valuutakseen euron ei tällaisista tapauksista ollut tietoakaan. Kreikkahan pääsi vähän huijaamalla euromaaksi, sillä sehän ei oikeastaan liittyessäänkään täyttänyt kriteereitä.

Suomi on silti hyötynyt eurosta, sillä se on tuonut vakautta talouteen ja pakottanut teollisuuteemme etsimään kilpailukykyä muustakin kuin jatkuvista devalvaatioista. Jos Kreikka saadaan pelastettua tuolla summalla, niin se osoittaa markkinoille, että euro on oikea raha. Silloin se on Suomelle myös sijoitus, koska lainan korko on 3kk euribor + 3 prosenttia.

Jos tuo lainapaketti kaatuu, tai vieläkin pahempaa se ei pelasta Kreikkaa, on EU todella pahassa kriisissä. Etelä-Euroopassa on ikävä kyllä muitakin euromaita jotka saattavat lähivuosina aiheuttaa taloudessa ongelmia. Toivokaamme, että kreikkalaiset saavat taloutensa kuntoon ja euro pelastuu.

Eyjafjallan tulivuorenpurkaus

Islannin Eyjafjallan tulivuorenpurkaus tuhkapilvineen aiheuttanee orastavalle nousulle pienen takapakin. Nopeasti tarvittavat teollisuuden varaosat kärsinevät eniten ja saattavat joissain vikatilanteissa pysäyttää tuotantolaitteita eli työstö- tai paperikoneita. Ainakin kansainvälinen kauppa hieman hidastuu kun myyntihenkilöiden ja johtajien kalenterit menevät sekaisin.

Pitemmällä aikavälillä tällaisista katastrofeista kuitenkin toivottavasti opitaan jotain. Toisaalta, mitä tällaisesta voi oppia? No, ehkä sen että luonnonvoimat voivat aina yllättää, mutta senhän me olemme tietäneetkin. Varautumista voidaan tietenkin opetella, eli kehittelemällä tällaisten tapausten varalta tiedotusta (tai ainakin käytettäisiin sitä). Voidaan kehitellä myös tuhkankestäviä moottoreita ja miettimällä uudenlaisia matkustus- ja kokoustapoja tällaisten tapausten varalle.

Erilaiset katastrofit voivat lisätä myös tutkimusta sekä kehitystä ja sitä kautta taloudellista toimeliaisuutta. Ainakin tuollaisten mahdollisesti toimivien tulivuorien nimet voisivat olla hiukan helpompia kirjoittaa (esim. Etna).

Lakko-oikeus, tarpeetonko?

Ministerit Anni Sinnemäki ja Paavo Väyrynen vakuuttivat torstaina (25.3) eduskunnan kyselytunnilla kuin yhdestä suusta, että pääministeri Matti Vanhanen ei ole esittänyt lakko-oikeuden rajoittamista.

Liberaalien (kyllä, ilmeisesti sellainenkin puolue on vielä olemassa) puoluesihteeri Mika Mustalahti kirjoitti blogissaan:
”Jos työntekijöiltä vietäisiin lakko-oikeus, kymmenet tuhannet työttömät saisivat töitä erityisesti tietyillä aloilla keinotekoisen korkeiksi nousseiden palkkojen laskiessa luonnolliselle tasolle. Minusta jo yksin tässä on riittävästi syytä lakko-oikeuden poistamiselle. Kun yllä puhun lakko-oikeuden poistamisesta, tarkoitan lakossa olevan työntekijän irtisanomissuojan poistamista."

Hetkinen, paljonkohan työaikaa kuluu lakkoiluun?

Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n työaikakatsauksen mukaan tehdastyöläinen käyttää työntekoon 78,6 prosenttia teoreettisesta säännöllisestä työajasta, vuosiloma vie työaikaa 10 prosenttia. Sairauslomat, tapaturmat, perhevapaat yms. noin 10 prosenttia. Työtaistelun prosenttimääräksi tulee noin 0,06 %.

Olisikohan kuitenkin olemassa monia muita tärkeämpiä asioita kehittää työelämää kuin lakko-oikeuden poistaminen?

Molempien osapuolien on pyrittävä avoimeen keskusteluun ja yksinkertaisiin sopimuksiin joissa ei ole tulkinnan varaa. Ahtaajienkin lakko johtui suurimmaksi osaksi monimutkaisen sopimuksen tulkinnan erimielisyyksistä.

Muutkin työelämän ongelmat saadaan poistettua keskustelemalla ja ennen kaikkea kuuntelemalla.

Yli 350 000 työtöntä?

Tämä saattaa tuntua hieman pessimistiseltä, mutta kerron miten tällainen itse oppinut Excelin käyttäjä pääsee tuollaisiin työttömyyslukuihin.

Työvoiman määrä Suomessa on 2,7 miljoonaa henkeä. Työttömiä Suomessa oli 2009 lopussa noin 221 000 ihmistä. Bruttokansantuote on vuonna 2010 suurin piirtein sama kuin 2009 eli 171 miljardia. Työvoimakulut nousivat noin 5,5 %, jotta pystymme samoilla kustannuksilla tuottamaan saman bruttokansantuotteen on työvoimaa vähennettävä vuodesta 2009 noin 130 000 ihmisellä.

Pitääkö palkkojen olla ”kiveen hakattuja”, eikö nyt olisi joustavan palkkapolitiikan vuoro. Saavutetuista eduista ei kuitenkaan luovuta, eli mieluummin annetaan alle 30-vuotiaiden olla työttömänä ja jäädään itse aiemmin työttömyyseläkkeelle.

Valtio haluaa korottaa eläkeikää, en vain saa millään yhtälöä toimimaan, ellei päästä reilulle kasvu-uralle (4,5%/vuosi). Kasvu-uralle pääsyyn auttaisi kyllä kulujen pienentäminen eli pieni palkanalennus, se jos mikä olisi todellinen elvytyspaketti.

Tilaaja- tuottajamalli

Tilaaja-tuottajamallilla tarkoitetaan julkisten palvelujen tuotannon organisoimista niin, että palvelun tilaajan ja tuottajan roolit erotetaan hallinnollisesti toisistaan. Tilaajana toimii julkinen taho ja tuottajana voi toimia julkinen tai yksityinen palvelun tuottaja tai kolmas sektori. Tilaaja-tuottajamalli voi olla myös julkisen organisaation sisäinen ohjausmalli.

Tilaaja-tuottajanmalli on yrityselämässä ollut käytössä niin kauan kuin yritystoimintaa on ollut olemassa. Nyt kunnat ovat keksineet tämän tavan uudelleen, ja tämä on eräänlainen mantra, jota yritetään pikaisesti levittää koko kaupungin toimintaan. Suhtaudun positiivisesti siihen, että tällainen malli otetaan käyttöön, mutta uudenlainen tapa tehdä töitä vaatii mielestäni pitkän testausvaiheen.

Kotikaupungissanikin on tämän vuoden alusta tehty erittäin suuri palveluliikelaitos, joka tuottaa ateria-, puhtaus- ja kiinteistönhoitopalveluja Porin kaupungille. Tämä 700 työtekijän jättiläisyritys perustettiin erittäin nopealla aikataululla ja sen huomaa. Tilaaja ei tiedä mitä pitäisi tilata ja tuottaja ei tiedä mitä pitäisi tuottaa. Henkilökunnat, sekä tilaajien ja tuottajien puolella ovat ihmeissään.

En voi olla siteeraamatta lauantain (6.3.2010) Satakunnan Kansan juttua, jossa minun entinen ja lasteni entisen koulun rehtori sanoo seuraavaa: ” Meille vakuutettiin, ettei mikään muutu, kun ruokailu ja siivous ulkoistettiin, mutta tässä on välillä naurussa pitelemistä. Uusi systeemi on kankea, byrokraattinen ja käytännössä monimutkainen ”.

Tuntuu hassulta että tilaaja joutuu lehden palstalla valittamaan tilaaja-tuottajamallia, eivätkö tilaajatkaan saa mallissa ääntänsä kuuluville? Toivon, että malli saadaan Porissa pian toimiaan, sillä se mahdollistaa tarkat kustannusanalyysit ja mahdollisuuden myös parantaa palvelua.

Tietenkin tämä mahdollistaa myös yksityisen kilpailun palveluliikelaitoksen tuottamille palveluille.

Maakuntakeskusten kehittäminen

Hallituksen laajakaistastrategian toteuttaminen vaatii, että nettinopeudet nousevat so. tarvitaan valokaapeleita koteihin. Kaapeleiden vetäminen maaseudulle on mahdollista, joskin erittäin kannattamatonta. Terveyspalvelut ja muut yhteiskunnan tarjoamat palvelut on kannattavampaa tarjota maakunnan keskuksissa. Tiheämmin asuminen on ekologista sillä lyhemmät etäisyydet tekevät sen että, julkinen liikenne saadaan toimivammaksi ja mm. jätteenkäsittely voidaan koordinoida paremmin.

Suomen maaseudun luonto ja näkymät ovat upeita. En tarkoita, että maanviljelyäkään tarvitsisi lopettaa, kunhan vain pidetään siitä huoli, etteivät ihmiset turhaan asu maaseudulla. Turhaan asumisella tarkoitan ”peräkamarin” poikia ja tyttöjä joille maaseutu ei tarjoa mitään, sekä seniori-ikäisiä jotka löytäisivät kaupungeissa uusia harrastuksia ja olisivat lähempänä hyvinvointi- ja terveyspalveluita. Tämän trendin yleistyminen suurentaisi tilakokoja ja tekisi maaseudusta työpaikan, joka voisi tarkoittaa sitä, että maanviljelijätkin asuisivat kaupungeissa ja kävisivät vuorotöissä maatilalla.

Maaseudun pitäminen väkisin asuttuna maksaa Suomelle yllättävän paljon ja lisää byrokratiaa. Tiheämmällä asumisella voidaan palvelut järjestää huomattavasti edullisemmin. Emme siis välttämättä tarvitse lisää työvoimaa, eikä työuria ei tarvitse pidentää.

Yksinkertaista muutto kaupunkikeskeiseksi yhteiskunnaksi ei tietenkään ole, mutta lainatakseni erään hyvän ystäväni sanoja: ”Pitäisikö kaiken sitten olla yksinkertaista?”.

Suomen Yrittäjien puheenjohtaja päivillä

Olin 7.2 – 10.2 välisen ajan Suomen yrittäjien puheenjohtaja päivillä. Tapasin hyvin paljon tuttuja sekä verkostoiduin uusien kanssa. Osa päivien luennoista oli hyviä, jopa erinomaisia, joissain asioissa taas oli mielestä etäännytty yrittämisestä melko kauas.

Wikipedia, tuo nykyajan pikku-jättiläinen kertoo yrittäjän määreeksi seuraavan:
”Yrittäjä on henkilö, joka yksin tai yhdessä muiden henkilöiden kanssa organisoi liiketoimintaa hänen itsensä tai jonkun muun havaitseman liiketoimintamahdollisuuden hyödyntämiseksi. Yrittäjä kantaa liiketoimintamahdollisuuteen liittyvän riskin ja pyrkii tekemään liiketoiminnallaan voittoa.”

Eräässä luennossa oli puheena yritysten laajeneminen, ja hyvin suuri prosentti (muistaakseni yli 80 %) ilmoitti, että ei halua laajentaa liiketoimintaansa. Tämä tuntuu minusta aina hämmästyttävältä, sillä se tarkoittaa ei riskin minimoimista, vaan halua tehdä yritystoimintaa täysin riskittömästi.

Yhtenä syynä riskin ottamisen vaikeuteen pidän voiton tuottamisen vaikeutta Suomessa. Vaikeutta lisäävät normaalin liiketoiminnan lisäksi kaksi asiaa, eli naapurikateus ja verotukselliset asiat. Joista pitäisin tuota kateutta jopa pahempana kuin verotusta. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, on sanonta, joka pitää yllättävän hyvin paikkansa.

Toivon siis sitä, että antakaa yritysten ja yrittäjien menestyä, he tuovat työpaikat, verotulot paikkakunnallenne.

Viennin vuosikymmen – toivottavasti?

Eläkepommiksi kutsutaan talousvaikutuksia, jotka aiheutuvat eläkeläisten määrän äkillisestä kasvusta. Eläkepommia ennakoidaan tälle vuosikymmenelle, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle. Suomen väestörakenteen vuoksi huoltosuhde tulee huonontumaan huomattavasti.

Taloudellinen huoltosuhde kuvaa sitä osuutta väestöstä, jonka työlliset joutuvat elättämään. Jos huoltosuhde on esimerkiksi 2, yksi työssäkäyvä joutuu elättämään kaksi työssä käymätöntä. Kuntien ikärakenteen vanheneminen aiheuttaa huoltosuhteen muutoksen, joka heikentää kuntatalouden tulevaisuutta, ellei aktiivi-ikäistä väestöä saada pysymään kunnassa.

Palveluiden tarjoaminen ikääntyvälle väelle tuo työpaikkoja. Uudet työpaikat syntyvät tällä hetkellä palvelusektorille, tämä on pelottavaa, sillä Suomi tarvitsee vientiä saadakseen tuloja.

On vaarallista tuudittautua siihen, että palvelut elättävät meidät. Näin pienelle kansalle, jolla ei ole luonnonvaroja, tämä on mahdotonta, me tarvitsemme vientiteollisuutta. Nyt kun metsä- ja tietoliikenneteollisuutemme yskivät on meidän pian löydettävä uusia ”lääkkeitä” teollisuutemme tueksi.

Erilaisten ”nollatutkimusten” aika on ohi ja on ryhdyttävä työhön, joka nostaa vientiämme.