Hyvä yritysjohtaja

Nykyisin tarjotaan valtavasti kursseja ja kirjoja johtamisesta. Työyhteisöjen kehittämiseen panostetaan enemmän kuin koskaan. Nykyisin johtajalta vaaditaan empatiakykyä ja ymmärrystä, tämä ymmärretään joskus väärin ja ollaan ennen kaikkia ”kaveri”, eikä johtaja.

Hyvän johtajan tärkein ominaisuus eivät ole hyvät puheenlahjat tai mestarillinen tapa tunnustella sisintämme puheillaan, vaan kyky kuunnella. Johtajan tehtävä on huolehtia siitä, että työtehtävät tehdään sujuvasti ja parhaalla mahdollisella tavalla. Johtajalla pitää olla rohkeutta puuttua yrityksen ja henkilökunnan ongelmatilanteisiin tarpeen vaatiessa. 

Hyvän johtajan tulee katsoa myös tulevaisuuteen, oltava vuorovaikutteinen ja innovatiivinen, sekä luoda ja ylläpitää yhteyksiä ja suhteita. Se tärkein asia on tietenkin, että hyvällä johtajalla on parhaat tekijät.

Muutosten nopeus

Ostin ensimmäisen gsm-puhelimeni, Nokia 2110:n, muistaakseni alkuvuodesta 1995, eli seitsemäntoista vuotta sitten. Tietotekniikan kehitys on ollut kokoajan hurjaa, vuonna 1995 tuli markkinoille myös ensimmäinen Windows – käyttöjärjestelmä (siis sellainen mikä ei tarvittu Dos-järjestelmää). Applen Ipad tuli myyntiin Yhdysvalloissa 3.4.2010, nyt sitä on myyty noin 70 miljoona kappaletta.

Ipadeja myydään siis vuodessa enemmän kuin kannettavia tietokoneita ja muutama kymmenen miljoonaa enemmän kuin Nokian Lumia puhelimia. Kuriositeettina tähän vuonna 1997 konkurssin partaalla olleelle Applelle pelastuksen tarjosi Microsoft.

Olin Satakunnan Kauppakamarin ”ICT LIIKETOIMINNAN UUDISTAJANA” luennolla jossa yksi luennoista käsitteli ICT trendejä.
Luennoitsija painotti useita kertoja, että muutosten nopeus yliarvioidaan, mutta muutosten vaikutukset aliarvioidaan. Tämä on hyvin sanottu.

Me kaikki ehdimme muutoksiin mukaan, mutta muutokset voivat olla suurempia kuin osaamme kuvitellakaan.  Suurin osa ihmisistä pelkää muutoksia.
Niin kuin eräs ystäväni sanoi: ” 80-luvulla kaikki oli paremmin”. Minusta muutokset ovat aina hyvästä, nyt vain on niin, että nopeus tuntuu yllättävän.   Ei meistä kukaan oikeasti kaipaa 80-lukua. Eihän?